Erikoiskuljetuksien liikenteenohjausta olen tehnyt syksystä 1992 alkaen. Sinä vuonna oli kolme kuljetusta. Asiakaskantani on vakaa, tähän mennessä kuluvana vuonna 28 eri asiakasta. Tähän mennessä laskuni olen saanut lähettää 128:lle eri asiakkaalle. Mainostamiseen en käytä eurokaan, koska tämä on sen verran oma yhteisönsä, että täällä kaikki tuntevat toisensa, niin hyvässä kuin pahassakin. Kesällä 2009 meni miljoona kilometriä rikki tämän työn suoritteissa. Liikkunut olen tänä vuonna reilut 70 tkm. Pääosin toimin Suomessa, mutta myös Pohjois-Ruotsi on aina välillä suuntana. Itäänpäin saatettaessa lopetan rajalle ajamisen, koska ajankäyttö on kuitenkin yksi tärkeä elementti toiminnassani.
11.2009
Vuoden loppu alkaa lähestyä, ja monelle liikenteenohjaajalle kulunut vuosi on näyttänyt huonot puolensa. Yleisen ns laman aikakautena myös meikäläisten työmäärä on vähentynyt oleellisesti. Nyt onkin kuljetusliikkeillä iso rooli millaiseksi tulevaisuuden liikenteenohjaajien ammattitaito muotoutuu. Onhan usein selviö, että raha ratkaisee. Toisaalta liikenteenohjaajasta muodustuva kustannus ei voi olla se peruste, millä kuljetusliike oma katteensa tuottaa. Käsittääkseni myöskään niiden liikenteenohjaajien taksat, jotka tekevät tätä työtä muutenkin kuin harrastukseen, eivät eroa paljon toisistaan, eivätkä ole yleensä mitoitettu kyseiseen suoritteeseen nähden yli. Tämä porukka myös omaa ammattietiikan, jolla asioita viedään eteenpäin. Tiedän monta kaveria, jotka ovat jatkuvassa yhteydessä Tiehallintoon tiestöllä löytyvistä epäkohdista. Näistä saamme hyvää palautetta, samalla palautteesta saamme usein tiedon, että asiaa ollaan viemässä eteenpäin. Tätäkään työtä ei voi tehdä toimistopöydän vieressä, vaan se porukka joka liikkuu ja näkee mahdollistaa sen. Tosin ei se porukka joka vain vilkuttelee. Toisaalta onhan aina mahdollista neuvotella kustannuksista, ja sopia ne myös etukäteen, mikäli se on järkevää. Nyt puhun vain omalta kohdaltani, eli kun ollaan viemässä ns juoksukuormaa, niin silloin mennään kilometritaksalla. Matkavauhdin, työmäärän ja myös ammattitaidon tarpeen kasvaessa laskutusperuste muuttuu tuntiperusteiseksi. Minä olenkin kiitollinen kaikille kuljetusliikkeille, jotka käyttävät minua, että he ymmärtävät asiat juuri näin. Myös siinä on tilanne vuosien mittaan muuttunut, että useinkaan ei enää kysytä mitä maksaa, vaan palvelu tilataan ja lasku laitetaan suoritteen mukaan. Silloin on tasapuolista kaikkia kohtaan, että työstä saa kohtuullisen korvauksen. Työajathan ovat toisinaan hieman epäkiitolliset ja olosuhteisiinkaan emme voi vaikuttaa. Tämä ns enempi asiaan panostava porukka on usein kuljetuksen kuljettajalle se henkireikä milloin hän voi keskittyä ajamiseen eikä epäoleelliseen. Heitä ei kuljetusajoneuvon kuljettajan tarvitse neuvoa joka risteyksessä minne pitäisi kääntyä yms. He myös ymmärtävät ajoneuvon kääntymisestä jotain ja siitä kuinka paljon tilaa se vaatii. Sitten on tämä toinen porukka, joka ajaa kenties hinnalla, mikä ei ole lähellekään tuottavaa toimintaa ja lähinnä vilkuttelee polleana, että minä saan tehdä näinkin ja näin. Kenties elämme nyt ajanjaksoa, jolloin ammattitaitoisempi väki miettii, että onko tässä mitään järkeä. Monen suusta olenkin kuullut lopettamisaikeista. Ei ole järkeä ylläpitää kalustoa kun ei meinaa olla työtä johon se on tarkoitettu. On aika ikävä istuskella kotona ja odottaa, että soiko vai eikö soi. Sitten kun menet saunaan, niin johan on soinut ja homma meni taas ohi. Onneksi myös tässä on tapahtunut pienoisia muutoksia, ja tilaus saattaa tulla jopa viikkoja aikaisemmin. Nythän on tapahtumassa koulutuksellisia muutoksia niin ajoneuvon ajo-oikeuden kuin liikenteenohjaajan kortin ylläpitämiseksi. Olisiko nyt kuljetusliikkeiden hieman katsottava mihin suuntaan jatkossa mennään? Kenties moni ammattinsa osaava ja liikenteenohjaaja jolla on kaikenlaista tavaraa auton takakontissa olisi kuitenkin pidemmällä juoksulla se turvallisempi vaihtoehto. Mikäli nyt lopettaa useampi liikenteenohjaaja, niin samalla kun rahalliset velvoitteet liikenteenohjaajanoikeudet ylläpitämiseksi kasvavat, niin siinä saattaa myös se halvempi vaihtoehto jossain vaiheessa lopettaa, kun ei halua sitoa ammattitaitonsa ylläpitämiseksi yhtään euroa lisää. Kukas sitten vilkuttaa? Liikenteenohjaajien määrä on joka tapauksessa tulevaisuudessa vähenemään päin. Nämä asiat eivät koskaan varmaan puhumalla lopu, mutta ajatuksiahan on aina ja toivottavasti kukaan ei suutu tai tule pahalle päälle tästä kirjoituksesta. Kaikkihan ovat samalla viivalla ja kaikilla on mahdollisuus kehittää itseään valitsemallaan urallaan, ja näinhän se täytyy ollakin. Myös aina on uutta opittavaa tienpäältä. Usein jonkin vaativamman saaton jälkeen tulee mietittyä, että olisinko voinut tehdä jotain toisin. On vaarallista ajatella, että nyt osaan kaiken ja tiedän kaiken mitä tarvitsen. Tämä on hetki jolloin alkaa tapahtua ylimääräisiä, ei niinkään miellyttäviä suoritteita. Uusia liikenteenohjaajia tarvitaan aina, kukaan ei ole täällä ikuisesti ja kukaan ei ole korvaamaton. Eiköhän ole kaikkien etujen mukaista, että jos tiedän jotain, niin sen voin myös jakaa toiselle joka sitä tietoa tarvitsee. Useinhan on niin, että koko porukka leimautuu yhden tapahtuman vuoksi, ja jos sen voi välttää auttamalla toista, niin miksi emme tekisi näin? Toivottavasti kukaan ei ota nokkiinsa tästä, ei ole tarkoitus arvostella ketään. Kaikkien kannattaisi ehkä miettiä kustannuksiaan ja korvauksia. Menevätkö ne yksiin vai jääkö mitään käteen, muuta kuin se, että saa olla pois kotoa. Tosiasiahan on, että kuljetus tarvitsee liikenteenohjaajia, niin ei kannata tehdä sitä ilmaiseksi, mutta järki käteen myös siinä asiassa.
Positiivisia ajatuksia kaikesta huolimatta ja hyvää syksyn jatkoa kaikille ja tehdään edelleen työtä, joka mahdollistaa turvallisen liikkumisen ja mahdollisuuden puhelinsoittoon myös korkean kuljetuksen mentyä myös naapurin mummolle.
09.2008
Suurien erikoiskuljetuksien reittisuunnittelu on kasvamaan päin, mikä taas helpottaa kuljetuksen suorittamista, ja on täten vain positiivinen suuntaus. Lisäksi usean kuljetusliikkeen taholta tuleva huomiointi esim reitin suhteen on myös eteenpäin menemistä, sillä tien päältähän ne kokemukset tulevat. Ei aina ole mahdollista toteuttaa kuljetusta saamamme luvan perusteella, koska on yksityiskohtia, joita ei luvanmyöntäjän reittiohjelmista löydy.
Muun liikenteen huomioimiseen tulee myös panostaa jokaisen, jotta oma maineemme ei kärsisi siitä, että olemme tuottaneet vastaantuleville mielipahaa. Esim siirtymiset eri paikkojen välillä tulisi suorittaa siten, ettei muu liikenne kärsisi ja kokisi joutuvansa jonkinlaisen ”yliajamisen” tunteeseen. Aikataulut ja omat työt tulisi suunnitella siten, että kerkiää tekemään kaiken kunnolla ja siten, ettei tule jälkipuheita.
La-puhelimen käytössä meillä kaikilla on aina mietittävää. Turhat puheet tulisi säästää sellaiseen hetkeen tai paikkaan, missä ne eivät haittaa kuljetuksen etenemistä. Lisäksi ohjeiden niin vastaantulijoille, kuin koko kuljetukselle tulisi olla mahdollisimman selkeät, rauhalliset ja johdonmukaiset. Myös vastaantulevan rahtiliikenteen olisi toivottavaa kuitata saamansa informaatio joko la-puhelimen välityksellä tai vaikka pitkiä valoja väläyttämällä. Silloin liikenteenohjaaja tietää, että hänet on ymmärretty ja on turvallista jatkaa eteenpäin.
Suurissa kuljetuksissa voisivat liikenteenohjaajat enempi keskenään ajon aikana sopia kuka vastaanottaa vastaantulevan autoilijan ja mihin paikkaan. Ei aina ole järkevää, että ensimmäinen auto pysäyttää vastaantulijan mutkaan, kun mutkan takana olisi pysäkki. Silloin voisi ilmoittaa toiselle liikenteenohjaajalle, että ota sinä tuo auto takana olevalle pysäkille. Myös vastaantulevalle rahtiliikenteelle voi ensimmäinen liikenteenohjaaja tarvittaessa ilmoitta silloin kun ei ole kunnollista pysäytyspaikkaa, että seuraava liikenteenohjaaja antaa lisäohjeita.
Vastaantulevan liikenteen tulisikin noudattaa rauhallisesti annettuja ohjeita, vaikka olisi
kiire, sillä suurien kuljetuksen tullessa vastaan on kaikkein nopein tapa päästä jatkamaan
omaa matkustamista joustaa hieman omasta aikataulustaan. Sitten vasta alkaa aikaa mennä,
kun olemme kaikki samassa mutkassa ja kukaan ei pääse mihinkään. Muulle liikenteelle annetaan
mahdollisuuksien mukaan ohituspaikkoja, kunhan ne pystytään toteuttamaan turvallisesti ja
mikäli se on muuten mahdollista.Yleisenä vinkkinä: mitä useampi vilkku sitä suurempi kuljetus. Kuitenkin etenkin kapeilla teillä on myös yhden vilkun kuljetukset välillä ”suuria”. Etenkään liikennemerkkien, kaiteiden ja tolppien kohdalle ei tulisi pysähtyä, koska sellaisella kohdalla ei myöskään kuljetus pysty väistämään.
Yhteistyöllä kaikki sujuu turvallisesti ja mitään rikkomatta ja ketään vaarantamatta.